Karkuteillä

Eilen sattui tosiaan pieni läheltä piti-tilanne. Noin kello kymmenen aikoihin Bobia ei näkynyt häkissään, mutta oletettiin että kyllä se jossain nurkassa lymyää. Yhdeltätoista ruokinta-aikaan herraa ei sitten häkistään löytynytkään. Täyspaniikki ja etsintäpartio pystyyn. Ensimmäisenä tarkistettiin läheinen autotie ja naapurien pihat; ei mitään. Hain sitten sisältä ruokapurkin ja kolisuttelin sitä meidän pihan pensaiden lähellä; ei mitään. Tässä vaiheessa ruvettiin jo vaipumaan epätoivoon, että pupu on kadonnut iäksi. Päätettiin sitten tutkia pensaat uudestaan, vähän tarkemmin. Ja eikös pikkuinen löytynyt häkkiä vastapäisestä pusikosta kyyhöttämästä. Paniikki oli Bobillakin päällä, mutta ruoka maistui ja saatiin kaivettua se ulos pensaasta. Tästä viisastuneena sitä ei enään laiteta ulos isoon häkkii eikä minkään näköiseen häkkii ilman valvontaa. Luultavasti oli päättänyt että nyt on ruoka-aika tai aika mennä sisään (koska usein tässä vaiheessa se haetaan sisään ja ruokitaan) ja sen jälkeen mennyt paniikkiin ja pompannut pusikkoon piiloon. Nyt onneksi herra onnellisena kököttää omassa häkissään sisällä.

ps. Yritän saada link your blog-postauksen tulokset viim. maanantaiksi:)

But the memories fade

Vihdoinki kaikenlainen rippileiriin liittyvä on ohi. Jalat on aivat tapetun näköset, mutta kyllä sen kanssa pärjää. Mitään erikoisempaa ei nyt oo menneellä viikolla tapahtunu. Perjantaina oli harjotukset, sunnuntaina konfis. Konfirmaation jälkeen käytiin yhdellä rippilapsella laulamassa ja viivyttiinki siellä melkein kaksi tuntia. Se oli aika suuri virhe, koska taisin saada vauvakuumeen. Lähinnä siis koiravauva, koska pieni Corgi pentu oli aivan vastustamattoman sulonen. Tänään väsäilin kaverille uutta banneria ja sain itselleni lisää materiaalia portfolioon. Sain myös vihdoinkin tulostettua muutaman kuvan, joita en vielä portfolioon ollu kerenny laittaa. Nyt ostoslistalla ois kunnollinen kansio ja tulostimeen mustetta.

Elisakin kävi täällä yhtenä päivänä pyörähtämässä ja esitti toiveen, että Bobin kehittymistä seurattais blogissa. Riiviö on keksinyt, että jos kiipeää heinähäkkiin syömään, saa osakseen hyvin vihaisia katseita. Siihen sitten asetettiin verkko suojaksi, ettei Bob sinne kiipeä niin eiköhän se ole lommollaa ja herra hyvin tyytyväisenä siellä päällä kököttää. muuten luonteeltaan poitsuli on hyvin positiivinen tapaus. Ei vierasta ihmistä ollenkaan ja muutenkin hyvin reipas ja utelias tapaus. Ruokahaluakin löytyy aika paljon, joten taitaa Bob varmaan tietään, että viiden kuukauden ikäisenä pitäisi olla täysikasvuinen. Valitettavasti vieläkään ei ole hiirivauvojen paperit tulleet postin kautta, joten en vieläkään voi tarkasti noista kertoa. Omalla silmällä katsottuna tuo poika olisi Lk Himalaya ja tytöt olisivat Lk Stone, Lks pew ja Lk pew. Tytöt on vielä aikalailla pelokkaita ja aristaa kättä ja poika puolestaan käy kiinni vaikka muuten on hyvin pirteä ja seurallinen kaveri. 

I'm back

Tänään on tosiaan kotiuduttu leiriltä. En jaksa ruveta nyt leiristä mitään kirjoittamaan, koska henkinen ja fyysinen väsymys on tosi suuri. Halusin vain tulla ilmoittamaan että, uupumuksesta huolimatta olen elossa. Halusin myös tulla esittelemään uuden "perheenjäsenen".

Pawhill's Chablis 'Bob'

Mitä mulle kuuluu?

Ihan hyvää mulle kuuluu. Nyt alkaa olemaan lepposat kesäpäivät ohi ja nyt blogi hiljenee mun osalta hetkeks.

Mun lomaan on kuulunu nukkumista, auringon ottamista, pupujen hoitelua ja rapsuttelua, vähän sitä sun tätä ja nyt tällä viikolla pakkaamista. Tämä tyttö tosiaan lähtee huomenna isostelemaan Tolkkilaan. Siellä vietän sitten aikaani tiistaihin asti ja sen jälkeen päivät menee kellarilla remontoidessa, jonka jälkeen rumba jatkuu konfirmaatioharjoituksilla ja itse konfiksella. 

ps. Leirin aikana Bob haetaan kotiin :)