Sometimes it's hard to find the words to say

En oikein tiennyt miten alottaa pitkästä aikaa kirjottamaan blogitekstiä. Saattekin nyt pienen kuulumispostauksen vähän vanhentuneilla kuvilla joita en ole kerennyt vielä julkaisemaan. No kai nyt on ekaks todettava ettei blogia ole hylätty vaan koulunkäynti on se tärkein. Toinen koeviikko on käynnissä, vaikka puoliväli onkin jo ylitetty ja ensimmäinen koearvosana julkaistu. Päivät koostuvat jokaisena päivänä pelkästään koulusta eikä muulle oikein ole aikaa. 

Eilen oli taas jakson kauhein hetki, eli kirjojen tilaaminen. Saa olla aika itsekäs ihminen jos ei kauhistu siitä miten paljon äidit ja isät lastensa opiskeluun kuluttavat rahaa. 

Tästä tulikin mieleeni asia josta halusin teille puhua. Kaikki tietävät, että joulu on tulossa. Kuitenkin se on vielä hyvin kaukana, mutta joillakin se on mielessä jo näin varhain. Myönnän tietysti, että itselläni se on pyörinyt mielessä jo marraskuun alusta. Lähinnä siitä syystä, että meillä on kuorossa tauko tässä joulun alla ja ollaan jouluyön hartauden lauluja treenattu. Kuitenkin nyt päästään siihen naurettavaan asiaan, nimittäin blogien joululajatoive-listat. Kauhulla olen kaikkien blogeja selaillut ja saanut silmäsyöpää näistä listoista. Välillä näitä lukiessa tuntuu, että teineillä ei ole mitään tajua rahasta. Toivotaan uutta iphonea ja koneki on jo liian vanha, uus toimis paremmin, kameraan tarvii muutaman uuden objektiivin kun eihän nuo vanhat toimi mitenkää päin peiliteini kuvissa. 

Itse en ole toivonut mitään joululahjaksi, koska en koe sitä tarpeelliseksi. Jos tarvin jotain, tienaan omaa rahaa ja ostan sen itse. Olisikin hyvä jos ihmiset alkaisivat nyt joulun alla miettimään mikä on oikeasti tärkeää. Riittääkö sulle rakastavat vanhemmat vai eikö ne rakasta jos et saa uutta tietokonetta? 

Ketään muita, jota asia ärsyttää? Onko teillä joulussa jotakin muuta joka teitä pistää ärsyttämään? Mielipiteiden ilmaisu on sallittua. Kiitän ja kuittaan.

VivoTab

Taas on reippaat lukiolaiset jättäny blogin kirjottamisen syrjään ja keskittyny koulunkäyntiin. Eikun hetkonen, mehän ollaan lomailtu. Tässä se taas nähtii, että vapaapäivät vaan pidentää postaustaukoa. Outoa. 

Eipä tässä nyt oo viikon aikana tapahtunu sen erikoisempaa, joten tämä postaus on pyhitetty turhalle eli uudelle perheenjäsenelle.

Perjantaina postipoika toi paketin jota on odotettu enemmän ku joulua. Mun Asus VivoTab smart saapui vihdoinki kotiin. Näin lyhyellä käyttöajalla en osaa sen suurempia kertoa, mutta teknisiä tietoja löytyy täältä. Nyt vähän kuvia. Valitettavasti rähmäkäpälä söi juustonaksuja käyttäessään tablettia, joten pieniä sottajälkiä nähtävillä ja en osaunnut ottaa kuvia ajoissa niin ne on nyt huonolaatuisia hämärässä kuvattuja.

Lukiolainen? Minäkö?

Nyt kaikki laittamaan ideoita tänne!

Viimeinkin toinen lukiolainen pääsee raahautumaan blogin puolelle. Nyt se on ihan totista totta, mä olen lukiolainen ja matkalla kohti valkolakkia. Kuullostaa kamalalta ja kaukaa haetulta, mutta ihan todellista se on. Niinkun varmaan ylemmästä kuvasta huomaatte niin Inka on sitte menny valitsemaan pitkän matikan. Välillä mietin, että mitä ihmettä teen siellä ja ylipäätään koko lukiossa. Onneks mulla on ihmisiä, jotka jaksaa kannustaa eteenpäin ja onhan se myös aika houkutteleva ajatus, että olisin perheen ensimmäinen ylioppilas!

Kuvaan eksyi myös tuo uusi sisustukseen sopiva meikkilaukku. Esiteellääs sitten tässä samalla vähän sitä ja sisustusta. Eli tosiaan en tiedä että minkä ihmeen takia mun huoneeseen on edes eksyny oranssia väriä. Ensin omistin musta-oranssit verhot sen jälkeen musta-oranssit kynttilät ja nyt sitä on kaikkialla. Tarkemmin kun ajattelee niin onhan tuo oranssi ihan kiva väri. Nyt viimeiset oranssit asiat mitkä huoneeseen ovat ilmestyneet ovat nuo kansiot koulua varten ja meikkilaukku, joka on muuten Tigeristä.

Olen muuten luultavasti unohtanut kertoa, että 10.08 meille synty aivan pikkuruisia hiirivauveleita. Nyt niillä on jo karvat, sukupuolet erottaa ja silmät ovat auenneet. Tässä on nyt kuva 10 päiväisinä, koska en kehtaa joka päivä niitä kiusata ja sinä vaiheessa kun painaa laukasinta ni kolme hiirtä on jo kadonnu näkyvistä.

Nimiä ei vielä ole mutta vasemmalta oikealla: Poika 1, Poika 2, Tyttö 1, Tyttö 2.

Muutoksia

Blogin ulkoasussa on taas tapahtunut muutoksia. Nyt kun kohta koulut alkavat niin aikaa ei jää enään yhtäpaljon blogille. Päivitin nyt siis ulkoasun siihen kuosiin, että sitä voi pitää vähän kauemminkin ja keskittyä postauksiin. Lisäsin myös tuonne ylälaitaan "Usein Kysyttyä" sivun. Se kannattaa tsekata ennen kysymyksien esittämistä. Valitettavasti favicon puuttuu. Mitäs tykkäätte? Ne jotka eivät vielä ole huomanneet niin laittakaapas kursori bannerin päälle!

Muutoksia on tapahtunut myös tämän neidin päälle. Tarkemmin sanottuna hiuksille, jotka olivat aivan järkyttävässä kunnossa. En nyt enempää siitä kunnosta jaarittele, koska tuo kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nämä uudet on kyllä kivat, vaikka kuvassa näyttää jotenkin hassulta. Nyt kelpaa kyllä lähteä kouluun:)

Vihdoinkin sain tuon link your blog-postauksen top listan valittua, mutta en sitä postausta ole saanut valmiiksi. Julkaisen sen kumminkin tällä viikolla 

ps. Vaikka koulut alkaakin niin toivottavasti kaikki saavat nauttia loppukesästä täysillä! Terveisin yks Kalastaja Kalle :D

Ostoksia koulua varten

Tosiaan nyt tulee multa tämmöinen ostospostaus. Älkää hämmentykö sillä teen vähän eri tavalla tämän kuin Elisa. Luulen, että te ymmärrätte, että housut on housut ilman että kuvassa lukee housut, joten korvasin tämän hinnoilla. Alkupään tavarat on Anttilasta ja Suomalaisesta kirjakaupasta, vaatteet tilattu Ellokselta.

Päättäjäiset

Eilen tosiaan oli koulun päättäjäiset ja meiltä loppu peruskoulu kokonaan. Ajatukset on hyvin sekavia eikä oikein tiedä mitä tekis tai minne menis, vähän tyhjä olo myös. Aamu alkoi kevätjuhlalla, jossa oli kahdeksasluokkalaisten näytelmä ja laulu. Seuraavaksi oli luvassa todistusten jako. Itse olen todistukseeni tyytyväinen. Keskiarvo oli koko todistuksesta 8,75 ja lukuaineista 8,4. Kun kaikki luokat olivat saaneet todistuksensa, alettiin jakaa stipendejä. Odotetusti sain käteeni 50€ arvoisen tukioppilas-stipendin, mutta ylättyin sittä, että kotitalouden opettaja oli tahtonut muistaa minua kirjapalkinnolla. En sitten tiedä ajattelisinko, että olen hyvä leipomaan vai todella huono, koska sain Kinuskikissan kirjan, jossa opetataan kaikenlaisia leipomis- ja koristelutaitoja kädestä pitäen. Tämän jälkeen oli vielä jokin hyvästelytapahtuma omassa luokassa johon en edes tajunnut mennä. Hups.

Koulun jälkeen päätettiin Elisan kanssa lähteä Rossoon syömään. Ihan kiitettävästi käytettiin khden ihmisen syömisiin yli viisikymmentä euroa, mutta oli se sen arvoista.

Nyt vasta tajuaa miten pitkän tien onkaan kulkenut. Vastahan sitä mentiin ala-asteelle, päästiin sieltä pois, muutin Elimäelle ja menin kouluun josta en tuntenut yhtään ihmistä. Ja nyt ollaan jo melkein aikuusuuden kynnyksellä. Innolla ja kauhulla odottamaan tulevaisuutta!

Can't hold us

Love ya <3

ps. 9 koulupäivää jäljellä:)

Päättäjäismekko kotona!

Ensimmäinen tekstini tämän blogin puolella. Hmmm ompa muuten vaikeaa aloittaa ihka ensimmäistä tekstiä. Eihän tämä ensimmäinen kerta ole kun kirjoitan, mutta silti. Kaikille siis tiedoksi että Defections on blogien Serendipity ja Turn Up The Love blogien yhteenliittymä. En tässä mitään erikoisempaa rupea itsestäni selittämää vaan sen voitte sitten tuolta kohdasta "Inka" lukea (kunhan laiskana ihmisenä joskus jaksan sinne kirjoittaa)

Nyt vähän asiaa pöytään. Eilen saapui Bubbleroomilta mun päättäjäismekko(Anteeksi huonosti tehty kollaasi...) Oon aivan umpirakastunu tohon keijukaismekkoon, josta tulee kylläkin mieleen ruusu. Ruusu-vertauksella viittasin lähinnä siihen, että kaunishan tuo mekko on, mutta ensimmäisellä sovituskerralla paljetit repivät ihon verille. Tulin siis siihen tulokseen, että pakko lähteä kaupoille hankkimaan jonkin näköinen jakku tai bolero etten sitten päättäjäisissä satuta itseäni. Päättäjäisistä puheenollen koulua on jäljellä 12 päivää ja sen jälkeen on peruskoulu pulkassa.

Tämä saa nyt riittää ekaksi tekstiksi, koska on lähdettävä vielä kertaamaan Suomen läänejä ja maakuntia, jotta saan sen vihoviimeisen puristuksen kunnialla läpi. Tosiaankin siis toivon, että se on viimeinen!