Vähän piirtopöytäilyä

Elisa kirjoitti tuossa muutama postaus sitten testailleensa lahjaksi saatua piirtopöytää. Siinä vaiheessa muistin oman piirtopöytäni, joka pölyttyy tuolla hyllyssä. Kaivoin pöydän esille ja ajattelin vähän raapustella.

Valitsin helpon aiheen eli hevoset, koska niitä olen useamman vuoden paperille väkertänyt ja se voisi olla hyvä lähtökohta. Ensimmäinen piirros oli aika raakile, eikä oikein muistuta mitään. Varjostukset aika laimeat pelkkää tummaa väriä sinne tänne vähän niinkuin silmät kiinni ja sinnepäin. Yksityiskohdat tai ne vähät yksityiskohdat mitä on edes yritetty piirtää on piirretty vähän hassusti ja taas voisi käyttää verbiä laimeasti, mikä tuo silmäkin on olevinaan... Aasin korvat alkavat päälaelta ja harja on tuhannen solmussa ja sotkussa, ei ollenkaan hyvä. Kaiken lisäksi tyhmyyksissäni piirsin kuvan liian pieneksi. Työaika oli noin 3h. Ensin rakastin tätä piirrustusta, nyt vihaan sitä.

Toinen vedos. Tarkka tavoite, liinakko Suomenhevonen. Tarkempi keskittyminen pieniin yksityiskohtiin paransi työtä huomattavasti. Tätä työtä en rupea syynäämään tai alan tätäkin vihata. Hyvin ylpeä kumminkin olin itseeni, koska tämähän on vasta toinen kunnon piirros mitä olen tuolla piirtiksellä aikaan saanut. Työaika ihan rehellisesti lähenteli kymmentä tuntia.

Vielä täytyy vähän tekniikkaa treenata, tai aika paljonkin. Ehkä jatkan vielä hevoslinjalla ja kun tämä alkaa sujua, siirryn johonkin haastavampaan. Mutta tässä on jo hyvä alku:)